Liikunta auttaa !
Tänään salilla kuulin tutun tarinan vanhalta tutulta johon törmäsin salin pukkarissa. Kaveri oli myös eronnut ja maannut kotona 3 vuotta tekemättä mitään, kunnes yksi kaunis päivä alkoi ajattelemaan että kannattaisiko tehdä jotakin muutakin, koska aikaa ainakin olisi… ? Ihan sama kaava oli minullakin, loppukesästä -09 katselin itseäni ja sain jopa kehoituksen alkaa pikkusen kuntoilemaan. Kaupasta uudet verkkarit ja lenkkarit ja huppari, ja eikun lenkille ! Jooh, kyllä tuli jalat kipeeks ja kunto oli niin perseestä ettei kestänyt kunnolla ottaa korkeita sykkeitä. Mutta nopeasti homma alkoi maistumaan ja lenkille jopa halusi lähteä, suunnilleen joka toinen päivä tuli vedettyä 1 - 1 1/2 tunnin lenkkejä, ja kunto kasvoi ja sykkeet tasaantui, mutta miten se paino silti pysyi samana ? Telkkarissa toitotetaan liikunnan perään, mutta miten olisi pitänyt syödä ? Aloin syömään jo peräti kaksi kertaa päivässä, mutta annokset oli liian isoja ja hiilarien määrä oli valtava, tuijotin vain kaloreita pakettien kyljestä, mutta en osannut ajatella oikeaa proteiinien ja hiilarien määrää, ja rasvan tietysti, mutta mainoksia katsoneena otin tietenkin aina sen vähärasvaisen vaihtoehdon ja kuvittelin etä kyllä nyt alkaa paino putoamaan.
Ensimmäiset viisi kiloa sain pois, aikaa siihen meni pari kuukautta, eli vauhti oli todella hidasta ja tulokset vaihtelevia, viikolla paino laski ja viikonloppuna vähän “löysäiltiin” ja pari kiloa tuli taas takaisin. Tätä jojo liikettä mentiin monta kuukautta, ja mitään näkyvää ei tapahtunut. Lisäsin talvella mukaan uinnin, koska tiesin sen olevan todella kuluttavaa, ja polvet olivat alkaneet vastustaa lenkille lähtöä tehokkaasti, joten vaihto uintiin oli fiksu liike. Taas meni pari kuukautta ja uin kuin kala, aivan törkeän pitkiä aikoja altaassa, ja todella uupuneena aina kotiin, ja helvetillinen lautasellinen ruokaa taas naamaan, mutta ei haittaa kun tein kaiken niistä kevyt tuotteista 
Paino oli ja pysyi reilu sadassa kilossa, kyllä kävi hermoon, taisin useaan kertaan todeta että sata kiloa on siis oikea paino minulle, sen alle en pääse, ja olihan minulla ne isot luut yms yms
Tarina jatkuu….
Luokka: Luokittelematon | Ei kommentteja »
Vähän taustaa
Tarina menee niinkuin monella minun ikäisellä, kuntosalia tuli harrastettua reilu parikymppisenä, riehuttiin 2-3 päivänä viikosta salilla, tämä oli joskus vuosina 95-96.. Laitteet oli huonot, tekniikka oli mikä oli, motivaatio oli kova nuorilla miehillä Oikeanlaisesta tankkauksesta ei ollut hajuakaan, syötiin ehkä banaani salin jälkeen koska Bodaus lehdessä oli jotain sellaista lukenut, proteiinijuomat ei ollut kovin yleisiä vielä siihen aikaan, ja taloudellinen tilanne vaati ostamaan kaupasta vain makaroonia ja kalapuikkoja. Ei siinä kauheasti kehitystä tapahtunut, ylikuntoa ainakin, joka paikka meni jumiin ja tulokset lähtivät putoamaan ja motivaatio koko hommaan samalla…
Meni vuosia etten käynyt kuntosalilla päinkään, mutta tykkäsin lukea alan lehtiä ja mietiskelin hiljaa mielessäni että jonain päivänä aloitan taas tosissani punttien kanssa riehumisen. Kotielämä ja työelämään tutustuminen vei ajatukset tehokkaasti salijutuista, ja niinkuin parisuhteessa yleensä käy, alkaa paino pikkuhiljaa kivuta ylöspäin, eikä sitä huomaa, eikä edes välitä, katsokaas kun minulla on aina ollut isot luut ja geeneissä varmaan jotain sellaista että mun kuuluu olla iso 
Näin elettiin reilu 10 vuotta, söin mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa, ei mitään käsitystä siitä paljonko oli rasvaa, hiilareita tai proteiinia lautasella, pääasia oli että se on hyvää ja halpaa. Aamupalasta ei tietoakaan, kahvin voimalla koko päivä, ei vettä, ei mitään, paitsi ehkä keksejä työpaikalla jos niitä siellä sattui olemaan, ja kun kotiin pääsi niin törkeän iso satsi ruokaa turpaan ja ai että kun oli hyvä olla Ei siis mikään ihme että paino alkoi olemaan 115 kiloa (pituus 188cm)ja kunto aivan törkeän huono, mutta edelleen ajattelin että isoluinen kun olen, ja suvussa miehet on tämän kokoisia niin ei haittaa, eli se oma minäkuva sumentui oudosti, eikä sitä huomannut kuinka paskassa kunnossa oikeasti olikaan…
Tuli isoja elämän muutoksia -06, paino putosi aivan väärillä metodeilla, eli en vaan syönyt, mutta vaaka näytti välillä jopa alle sata, ja se oli melkoinen juttu, mutta taisin olla paskemmassa kunnossa kuin koskaan, ja siinä samassa rytäkässä meni selkä erittäin huonoon kuntoon, tuli pullistumia ja löydettiin rappeumia nikamista yms muuta paskaa… No taas meni pari vuotta etten voinut aloittaa mitään kuntoilua koska oli hyvä aina sanoa itselleen etten millään voi kun selkä on tässä kunnossa, ja joka helvetin lääkäri muisti sanoa että jumppaa jumppaa se selkä vaatis nyt, mutta enhän minä jaksanut, jos selkä oli kipeä niin ei voinut, ja kun se oli parempi niin ei tarvinnut Näin se ihmismieli toimii järkevästi…. Kunnes tuli vuosi -09…. Tarina jatkuu…….
Luokka: Luokittelematon | Ei kommentteja »
Elämäni ensimmäinen blogikirjoitus :)
Tästäkö se lähtee, blogi kirjoittelu omasta elämästä. Miksi ? Varmaan jotakin terapiaa itselle…
Lyhyesti itsestäni: Olen 35 vuotias mies, harrastan kuntosalia ja ammuntaa. Elämäni täyttää päivätyö, salilla käynti, ja keikat silloin tällöin, ja omien lasten kanssa puuhailu. Tähän ensimmäiseen tekstiin en vielä syvällisemmin kirjoita mitään, yritän vain saada tämän blogin alkuun
Olen muuttanut elämäntapoja todella paljon, ja siksi mielessäni on ollut tämä oman blogin avaaminen, missä saan kertoa muutoksista ja haasteista mitä olen itselleni luonut, liittyen salilla käymiseen ja oikeanlaiseen ravintoon ja rasvan polttoon. Pitää alkaa tutkimaan mitä kaikkea ihmeellistä tämän blogin kanssa voi tehdä, paljon näyttää olevan toimintoja yms mistä en vielä mitään ymmärrä
Tästä se lähtee !!
Luokka: Luokittelematon | 1 Kommentti »
